Etätyötä

Luin lehdestä, että kansanedustajat pystyvät näissä poikkeusoloissa tekemään suurimman osan töistään etätöinä.

Heräsikin ajatus, jos ja kun, tämä poikkeustila joskus kumotaan, eikö kansanedustajien etätöitä voisi jatkaa. Onhan järjetöntä kuskata valtion varoilla 200 kansanedustajaa päivittäin Arkadianmäelle jos he yhtä hyvin, kotonaan, oman tietokoneensa ääressä... voisivat olla tekemättä mitään.

Sen sijaan oikeasti tärkeissä töissä, kuten terveydenhoidossa etätyön tekeminen ei oikein onnistu. Siksi ehdotankin, että kansakunnalle vähemmän tärkeiden kansanedustajien ja sankarillista työtään tekevien terveydenhoidon ammattilaisten palkat vaihdettaisiin keskenään.

Omassa vaatimattomassa persoonassani, olen eräänlainen etätyön pioneeri. Olen aina pyrkinyt pysymään mahdollisimman etäällä sieltä, missä töitä tehdään.

Sekä akuutista, että kroonisesta kassavajeestani johtuen, olen kuitenkin pakoitettu kohentamaan likviditeettiäni tekemällä töitä. Työtehtäviini kuuluu mm. puisto ynnä torialueilla sijaitsevan, erilaisen kulttuurihyödykeylijäämän logistinen loppusijoittaminen. (Tarkemmin sanottuna... roskien keräily.)

Yritin tehdä kyseistä, hiukan turhauttavaa työtä, etätyönä... mutta se osoittautui mahdottomaksi, sillä tietokoneeni roskakori täyttyi välittömästi.

Edellä mainituista vaikeuksista huolimatta olen menestynyt nykyisessä työssäni. Useaan kertaan ovat työnjohtajani pyöritelleet epäuskoisena päätään ja todenneet, etteivät ole moista työmiestä ennen nähneet. Lisäksi minulle on kerrottu, että olen työpaikkamme arvokkain työntekijä... Ei taitojeni, vaan tekemieni vaurioiden ja vahinkojen vuoksi.

Nykyteknologian soveltamisesta työ- ja arkielämäämme on paljon hyötyä. On kuitenkin tärkeää, että emme ummista silmämuniamme niiden haittavaikutuksilta.

Erityisen huolissani olen automaattisesti aukeavista ulko-ovista. (Esim. kaupoissa yms.) Kun lähestulkoon kaikki ovet aukeavat nykyisin automaattisesti (Heti, kun ihminen lähestyy ovea.) tekee se ihmisistä uusavuttomia. Nuorisomme onkin jo unohtanut, miten vanhanaikainen ovi avataan. Tästä järkyttävästä ongelmasta kertoo hyvin seuraava esimerkki vuodelta 2013:
23 220 kansalaista oli tuolloin pyrkinyt sisään Jyväskylän yliopistoon, mutta vain 1600 oli sinne päässyt.

Sangen surullinen tapaus, mikäli minulta kysytään.