Hyvää musiikkia

Hyvän musiikin kuuntelu on suuri nautinto paitsi, että huonon ei ole.

Hyvää musiikkia esiintyi 1960- luvulla runsaasti ympäri maailmaa, mutta jo 1970- luvulle tultaessa sen ilmaantuvuus alkoi rajusti vähentyä.

1970- 80-lukujen vaihteessa hyvä musiikki koki lyhyen elpymisvaiheen, koska silloin syntyi punk musiikki. Englannin kielessä sanalla punk tarkoitetaan mm. alempiarvoista, mitätöntä, joutavaa tai huonoa yleisesti. Kutsuttiinpa sillä nimellä myös renttumaista katujätkää. Kuten vanha sananlasku niin ihanasti sanoo. "Rakkaalla punkilla on monta lasta." Punk musiikki saattoi olla niin huonoa, että se kuulosti hyvältä. Nopeasti punk kuitenkin kaupallistui ja sen myötä punkin loistokausi alkoi hiipua 1980-luvun puoliväliin tultaessa... Kuka myi kapinan? Minä vain kysyn. Paitsi, että Sensuuri yhtye lauloi.

Nykyisin hyvä musiikki on miltei kuollut sukupuuttoon. Tähän on monia syitä. Hyvää musiikkia kuuntelevien ihmisten kuunteluympäristöt ovat kutistuneet olemattomiin tai pirstaloituneet. Samaan aikaan soitto- ja laulutaidottomien, nopeasti puhuvien pikkupoikien teoksia on alettu kutsua musiikiksi. Tämä on syönyt uskottavuuden kaikelta musiikilta.

Ennen koronaa kävin kerran erään suosikkiartistini konsertissa. Konsertit ovat tilaisuuksia, joissa orkesteri tahi artisti esittivät laulujaan yleisön kuunnellessa niitä hartaina ja hiljaa paikallaan istuen... Vaan kuinkas sitten kävikään...

Konsertti ehti hädin tuskin alkaa kun edessäni istunut vastakkaista sukupuolta oleva naishenkilö (vastoin kaikkia hyvän konsertin kirjoittamattomia käyttäytymissääntöjä.) ampaisi pystyyn tuoliltaan ja alkoi heilutella raajojaan musiikin tahtiin. Tuosta innostuneena myös takanani istuva nainen ryhtyi laulamaan kovalla äänellä artistin mukana paitsi, että epävireisesti... Lopetin konserteissa käynnin.

Soitin ja lauloin itsekin sekä yksin, että erilaisissa kokoonpanoissa parin vuosikymmenen ajan. Se olisi ollut mukavaa puuhaa ilman yleisöä, joka tunki mukaan miltei jokaiselle keikoistamme. Yleisön tehtävä keikoilla on häiritä esiintyjiä ja estää heitä haltioitumasta ja liikuttumasta omasta musiikistaan. Häiritseminen saattoi olla epätahtista raajojen heiluttelua tahi käsien läpsyttämistä, sekä epävireistä laulantaa tai jopa alkukantaisia kiljahduksia... Lopetin keikkailun.

Onneksi musiikkia voi kuunnella myös itsekseen.

Oikeaoppinen musiikin kuuntelu tapahtuu seuraavasti:
1. Otetaan hyvää musiikkia sisältävä vinyylilevy hyllystä.

(Lienee tarpeen selittää nuoremmalle lukijalleni, että vinyylilevy on polyvinyylikloridista valmistettu kiekko, jolle tallennetaan ääntä analogisessa muodossa. Levylle tallennettua musiikkia toistetaan tähän tarkoitukseen valmistetulla levysoittimella.)

2. Tutustutaan levyn kansikuviin ja muihin tietoihin, jota saattaa löytyä myös ns. sisäkansista.
3. Asetetaan levy levysoittimeen siten, että levyn a-puoli jää ylöspäin.
4. Asetetaan levysoittimen neula a-puolen ensimmäisen raidan alkuun.
5. Kuunnellaan hiljaa paikallaan istuen kunnes levyn a-puoli loppuu.
6. Käännetään levy ja asetetaan neula b-puolen alkuun.
7. Kuunnellaan hiljaa paikallaan istuen kunnes levyn b-puoli loppuu.
8. Kuunnellaan levyn a-puoli uudestaan tahi valitaan uusi vinyylilevy, tällöin aloitetaan uudestaan kohdasta 1.

Hyvä musiikki hivelee mukavasti ihmiskorvan vasaraa, alasinta ja jalustinta, sekä simpukoita ja muita mereneläviä, paitsi, että bussimatkoilla lauletut maakuntalaulut ja nokkahuilunsoitto eivät hivele.