Jumalan selän takana

Sellaisina päivinä,

kun Strömsössä
ei mikään mennyt, niin kuin...
Eikä kaikki, mikä oli kultaa
kiiltänyt. 

Viihdytän itseäni
lapsenomaisella ajatuksella,

että edesmennyt
ystävä ja työtoverini
katselisi pilvenreunalta,
kuinka seison

muniani myöten
kylmässä vedessä
ja hakkaan rautakangella

tulvan aiheuttanutta ikiroutaa

rumpuputkesta.
Ja kuinka nauraisit makeasti

siellä jossain
Jumalan selän takana.