Kesäkuun kuudes.

Vain kerran hän keskeytti kuokkimisen. Oikaistakseen väsynyttä selkäänsä, ja ajatus karkasi.

Perhosena se tanssi perunamaan yllä, jatkoi sitten matkaansa ojan pientareelle. Se lensi kukasta kukkaan, huolia vailla, nauttien alkukesän lämmöstä. Hän katseli sen riehakasta lentoa. Pyyhkäisi hikeä kämmenellään, jonka kuivana halkeilevissa poimuissa kirveli salpietari.

Muisti taas nuoruutensa kevään, sen ensimmäisen ja viimeisen, vaikkei hän sitä vielä silloin tiennyt. Ja kuinka odotuksen kiihko oli silloin tuntunut pakahduttavana puristuksena rinnassa. Kunhan perunat olisi istutettu, alkaisi hänen nuoruutensa.

Mutta, ennen kuin kesä ehti edes kunnolla alkaa, saapui syksy, talvi ja sota. Ja pian sodan loputtua, alkoi se toinen sota. Kun sekin oli vihdoin ohi, oli ohi myös hänen nuoruutensa ja kiihkonsa. Edelleen oli hänen rinnassaan pakahduttava puristus, mutta toisenlainen, synkempi.

Nyt oli kesäkuun kuudes päivä. Tuona samana päivänä hän oli aina perunansa istuttanut. Vaikka hän olikin jo vanha mies, uskoi hän edelleen jaksavansa, siinä missä nuoremmatkin.

Vain kerran hän keskeytti kuokkimisen. Oikaistakseen väsynyttä selkäänsä, ja ajatus karkasi