Korppi

Heräsin autosta

tiettömien teiden takaa.

Viluisena.

Olin hengittänyt etäisyyttä itseeni.

Muuttunut korpiksi,

joka häpesi halvaantuneita siipiään.

Nokkinut haaskaa

raatokärpästen surina korvissani.

Suu kuivana, kuin tulisi tomuksi jälleen.

      Et puhunut mitään

      sillä tiesit,

      että varastaisin sanat huuliltasi

      ja kirjoittaisin niillä loppukohtauksen

      itselleni sopivaksi.

Heräsin autosta

kaukana kotoa.

Peloissani.

Enkä löytänyt enää

niitä riehakkaita piirteitä

lapsivedellä pestyiltä kasvoiltani.

Aamurähmäisillä silmilläni

näkymättömät kyyneleet.

      Et puhunut mitään

      sillä tiesit,

      että korjaisin jokaisen lauseesi

      itsekkyyden punakynällä,

      itselleni sopivaksi