Mitäs minun pitikään kysyä?

Asiahan ei tietysti minulle kuuluu mutta minä vain kysyn.... ?

.... No... Nythän minä en muistakaan mitä minun piti kysyä...

Uskon kuitenkin siihen, että luotatte järkkymättömään harkintakykyyni, sekä terävään älyyni... Ja näin ollen aavistatte, että kysymykseeni olisi ajankohtaisuudessaan ja nasevuudesaan viiltänyt (partaveitsen tavoin) pysyvän jäljen aikamme, jo hämärtyneelle, muistipinnalle...

Joten eiköhän asiani tullut näinkin kaikille selväksi.