Murtomaahiihtoa.

Olen kiitollinen siitä, että lapsistani on tullut miltei täysijärkisiä aikuisia... Ja ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, etteivät he ole ryhtyneet harrastamaan murtomaahiihtoa.

Minun lapsenuskoni suomalaiseen murtomaahiihtoon sai ensimmäisen kolauksensa Falunin MM-hiihdoissa 1974. Siellä, 30 km kisassa Juha Mieto hävisi suomalaisilla puusuksilla, uudenaikaisilla lasikuitusuksilla hiihtäneelle Thomas Magnussonille. Erityisen tuskallisen asiasta teki se, että tuo onneton Magnusson oli, syntymästään asti, ryhtynyt olemaan ruotsalainen.

Kun Juha Mieto hävisi 1980 Lake Placidin olympiakisojen 15 kilometrin hiihdossa yhdellä sadasosasekunnilla (Kahdeksalla tuhannesosalla, joka sitten pyöristettiin sadasosaksi.) Thomas Wassbergille. Minä poltin sekä omat, että pikkuveljeni sukset ja monot. Hiihtovälineiden tuhkat säilytin koulussa veistotunnilla tekemässäni uurnassa. Erityisen tuskallisen asiasta teki se, että myös tuo onneton Wassberg oli, syntymästään asti, ryhtynyt olemaan ruotsalainen.

Viimeisetkin tuhkat, suomalaisen murtomaahiihdon uurnasta pöläytettiin pahan tuulen vietäväksi Lahden MM-hiihdoissa 2001. Silloin kävi ilmi, että suomalaiset hiihtäjät olivat kuin 1960-luvun pitkätukkaiset hipit ja rokkarit, vetäen sisäänsä kaikki mahdolliset tuloskuntoa parantavat kemikaalit. 60-luvun rokkarit tosin pystyivät huumepäissään luomaan loistavaa musiikkia, kun taas hiihtoveikkomme saivat aikaan vain noloutta ynnä häpeää.

Terveelle ja raittiille nuorisollemme, jonka onnekseen ei ole tarvinnut kuluttaa aikaansa jonninjoutavan murtomaahiihdon parissa, lienee paikallaan kerrata, mitä tuo hiihto oikein oli.

Hiihtäminen oli muinainen liikkumistapa, jossa hiihtäjän jalkoihin sidotaan puiset tahi muoviset hiihtimet, joita nytkytetään edestakaisin. Samalla hiihtäjä pyrkii (yleensä käsissä pidettävillä) sauvoilla lykkimään vinhasti vauhtia. Nämä manööverit suoritettuaan, tulisi hiihtäjän liikkua eteenpäin. Taitava hiihtäjä saattoikin sivakoida, jopa jalkamiestä nopeammin, etenkin talvella... mutta kesällä luisto ei ollut kovin hyvä, koska silloin oli vallalla rospuutto kelit... mutta pito oli silloin parahultainen.