Porstapää

Porstapää oli töissä samalla rakennustyömaalla, jossa minä ja allekirjoittanutkin olimme kesätöissä. Hän oli pystytukkainen sekatyömies ja elämäntapataiteilija, jonka työtahti ja työhalut olivat vähä sitä ja tätä. Hänet määrättiin katsomaan meidän koulunulikoiden perään. Tosiasiassa, taisimme me pojat joutua katsomaan vähintään yhtä paljon Porstapään perään, kuin hän meidän.

Tarinoita Porstapäällä totisesti riitti. Tarinoiden todenpitävyys olikin sitten ihan eri juttu. Hän kertoi seikkailuistaan Dannyn roudarina, silloin kun Tammilehdon veljekset soittivat Armin ja Dannyn taustabändissä. Vuosia myöhemmin kysyin asiaa vanhemmalta Tammilehdon veljeksistä ja hän kiisti Porstapään olleen koskaan kyseisessä virassa. Muisteli tosin miehen kerran ilmestyneen, jonnekin "lallintalolle" tuhannen juovuksissa. Mies oli nukkunut koko keikan miksauspöydän alla. Kun keikan loputtua soittajat ja oikeat roudarit olivat saaneet miehen  hereille, oli tämä ilmoittanut vain olevansa "todella väsynyt" ja poistunut paikalta.

Kiskoimme koko kesän purkulaudoista nauloja irti, siis me pojat kiskoimme. Porstapää keskittyi antamaan hyviä neuvoja, minkä tupakoinnilta ja tarinoinniltaan ehti. Työ oli pitkäveteistä ja valitimme siitä. Silloin Porstapää lupasi johdattaa meidät pois orjuuden ikeen alta luvattuun maahan. Lauantaina olisi tanssit Mustikkavuoren lavalla. Meidän pitäisi olla valmiina urheilukentän painikämpän edessä tasan kello 16:00 lauantai iltana.

Tottahan me olimme.

Lähdimme korpivaellukselle, Tantari baarin kautta luvattuun maahan ja takaisin. Yhden pysähdyksen taktiikalla. Paitsi, että kaksihan niitä pysähdyksiä kuitenkin tuli. Tantari baarissa Porstapää tilasi kaikille oluet, jotka me tosin jouduimme itse maksamaan... Myös hänen oluensa, niin kuin aina ennenkin.

Kun oluet oli juotu, tilasimme toiset ja sitten vielä kolmannet.

Hilpein mielin ja kevein jaloin jatkoimme korpivaellustamme kohti keskustaa, tai alakyläksi sitä vielä silloin kutsuttiin. Marssimme ohi höyrysahan lautataapeleiden Ouluveden rantaan. Porstapää kaivoi nuhruisen pikkutakkinsa povitaskusta rumpukapulan, jonka hän väitti saaneensa Remulta toimiessaan Hurriganesin roudarina. Portapää kertoi kuinka Remu oli manannut rumpukapulaan sellaisen voiman, että se sillä saattoi tehdä ihmeitä. Lennättää tulta ja tulikiveä tai halkaista vaikka punaisen meren. Hän ojensi rumpukapulansa ja käski veden paeta niin, että voisimme ylittää järven kuivin jaloin. Ja mehän ylitimme, vanhaa siltaa pitkin.

Saavuimme Volaman kaupalle. Kauppa oli jo kiinni, mutta se ei haitannut Porstapäätä. Tottuneesti hän asteli sisään samassa rakennuksessa sijaitsevaan kauppiaan asuntoon. Porstapää selitti, perusteli, anoi ja rukoili. Lopulta Dimitri heltyi, niin kuin aina ennenkin.

Saimme mannaa taivaasta. Porstapää osti kassillisen keskiolutta ja makkaraa, velaksi. Oikaisimme metsän läpi. Availimme olutpullojamme samalla kun seurasimme Porstapäätä kapeaa polkua kohti tanssilavaa. Saavuimme laskettelurinteen vieressä seisovan pienen hyppyrimäen luo. Kiipesimme portaat ylös torniin.

Söimme makkaraa ja joimme olutta, samalla kun kuuntelimme Porstapään kertomusta siitä, kuinka hän oli ollut lapsena vanhempiensa kanssa lomareissulla Lontoossa. Portapää oli, tottumattomana kaupungin hulinaan, kompastunut jalkakäytävällä ja alkanut itkemään. Sattumalta oli silloin paikalle kävellyt Beatlesin Paul McCartney, joka oli muitta mutkitta ottanut taskustaan huuliharpun ja ryhtynyt soittamaan sitä. Portapää oli hämmästynyt ja lopettanut itkunsa. McCartney oli nauranut, sanonut jotain englanniksi, pörröttänyt Portapään hiuksia ja poistunut paikalta. Tajusimme kyllä, ettei tarina voinut pitää paikkaansa. Porstapää ja McCartney kun olivat likimain saman ikäisiä. Hämmästelimme ja kummastelimme outoa sattumusta ja onnenpotkua, eikä kukaan halunnut esittää epäilystä tarinan todenperäisyyttä.

Tanssilavalta alkoi kuulua musiikkia. Porstapää nousi ja katsoi tanssilavalle päin. Makkara toisessa, kaljapullo toisessa kädessään hän julisti kovalla ja juhlavalla äänellä näkevänsä jo luvatun maan mutta arveli, ettei hän itse koskaan pääsisi sinne. Ei hän tosiasiassa sitä epäillyt, sillä tiesihän Porstapää, että me ostaisimme pääsylipun myös hänelle.

Niin kuin aina ennenkin.